raunotirri Luulo ei ole tiedon väärtti

Miksi taide kiinnostaa

 

Yhä enemmän on viitteitä siitä, että kulttuurilla ja sen mukana erityisesti taiteilla on voimakkaasti ihmisen terveyttä ja kaikkinaista hyvinvointia edistävä vaikutus. On myös laskettu, että taiteeseen ym. kulttuuritoimintaan investoitu raha tuottaa itsensä takaisin jo pelkästään terveydenhoidon kustannusten pienenemisenä.

     Taiteiden harrastajana ja kuluttajana olen paljon pohtinut taiteiden merkitystä ihmiselle. Minua kiinnostaa etenkin se, mitkä ihmisen ominaisuudet saavat hänet irtautumaan reaalimaailmasta niin, että hänen luomuksensa ei muodostakaan kuvaa kohteesta, vaan tuloksena syntyy tekijän aivoprosessien tuottama näkemys ja tulkinta.

     Kirjoittamiseen tästä aiheesta minua kannusti myös se, että aikaisempi blogikirjoitukseni taiteen historiasta sai hyvän vastaanoton. Koska en ole alan varsinainen asiantuntija, tulkintani asiasta ovat suureksi osaksi omia päätelmiäni taidekirjallisuudesta, taidekokemuksistani ja pohdinnoistani, eivätkä siis välttämättä tieteellisesti todistettuja faktoja. Silti toivon kirjoitukseni antavan tekstin lukijalle myötätuntoisia ajatuksia taiteiden merkityksestä ihmisen elämän tervehdyttäjänä ja rikastuttajana.

 

 

Meissä kaikissa on pieni pala taiteilijaa

Taide oli osa primitiivisten esi-isiemme kulttuuria

 

Meille säilyneitä merkkejä taiteesta alkoi näkyä kivikautisen ihmisen kulttuurissa vasta sen jälkeen kun Homo sapiens  -ihmislajin kehityksessä oli Afrikassa tapahtunut  selvä älyllinen paraneminen noin 70 000 vuotta sitten. Ihmislajimme siirryttyä vähitellen muihin maanosiin merkkejä tämän ihmislajin taiteellisuudesta alkoi näkyä myös mm. Euroopassa, minne laji saapui noin 40 000 – 45 000 vuotta sitten.

    Ehkä selvimmin taiteellisuus tulee näkyviin näiden ns. Cro Magnon -ihmisten tekemissä kalliopiirroksissa ja luolamaalauksissa, joista vanhimmat (yli 40 000 v.) on löydetty Espanja ja Ranskan alueilta. Maalaukset esittävät ihmisten elinpiiriin liittyviä eläimiä, metsästystilanteita, käyttöesineitä yms. 

    Edustavatko kalliomaalaukset taidetta siinä merkityksessä kuin se nykyään käsitetään, on edelleen pohdinnan kohteena. Toiset tulkitsevat töiden kuvastavan uskonnollisia ja maagisia kokemuksia ja symboleja. Jotkut pitävät kuvia enemmänkin tietolähteenä muille yhteisön jäsenille ja uusille sukupolville.

    Olipa näiden maalausten ja piirrosten tarkoitus ja merkitys mikä tahansa, mielestäni ne osoittavat ihmisen luontaista taipumusta luovaan taiteelliseen ajatteluun ja toimintaan, josta johtaa selvä kehityslinja aina nykytaiteeseen asti (ks. blogikirjoitukseni taiteen historiasta).

 

 

Kaikki pienet lapset osoittavat luovuutta, jossa ilmenee myös orastusta taiteesta

On helppo huomata, että pienet lapset rakentavat maailmaansa jatkuvasti eri taiteenlajien, kuten musiikin, kuvien, tanssin ym. liikunnan kautta. Eivätkä lapset tyydy näissä katsojan osaan, vaan haluavat itsekin luoda kokemusmaailmaansa aktiivisesti näiden avulla.  Vilkkaana pursuavan mielikuvituksensa avulla lapsi kuvittaa oman käsityksensä maailmasta piirtämällä, värittämällä, rakentamalla, elehtimällä, laulamalla ja kertomalla siitä, mitä juuri sillä hetkellä hänen mielestään tapahtuu. Hänelle elämä on yhtä paljon totta kuin mielikuvituksen luomaa tarua. Leikkiinsä hän uppoutuu niin, että raja reaalimaailman ja mielikuvitusmaailman välillä hämärtyy.

 

 

Mitä on luovuus

Luovuus määritellään yleensä uuden ratkaisun keksimisenä pulmatilanteessa, jossa vanha totuttu ratkaisu ei tuota tulosta tai tulos ei tyydytä tekijäänsä. Luodessaan ihminen pyrkii siis ideoimaan, etsimään ja kokeilemaan jotain uutta ja parempaa. Luovuus on mielikuvituksen, älyn ja kekseliäisyyden käyttöä kaikessa sellaisissa toiminnoissa, jotka eivät tapahdu rutiininomaisesti.   

    Luovuuteen liittyy myös kokeilunhalu, joustavuus ja uskallus rajojen rikkomiseen sekä kyky nähdä ennakkoluulottomasti uusia asiayhteyksiä. Luovan toiminnan käyttövoimana ovat erityisesti tunteet, intuitiot sekä leikkisä elämänasenne ja huumorintaju.

    Niinpä me kaikki olemme luovia, tosin eri määrissä, tai ainakin toisten toiminnassa luovuus ja sen mukana ideointi tulee enemmän näkyviin kuin toisten.  Toiminnassaan ihmiset pyrkivät onneksi yleensä käyttämään luovuuttaan myös muiden hyväksi. Erityisen hyvin tämä näkyy teknisessä kehityksessä, mutta selvästi myös tieteissä ja taiteissa ym. kulttuurin aloilla.

 

 

Mitä on taide

 

Taiteen määritelmä ei ole yksiselitteisen selkeä ja jättää siten mahdollisuuden hieman erilaisille tulkinnoille.

    Antiikin Kreikassa filosofit määrittelivät taiteen kuuluvan estetiikkaan, siis tieteenalaan, joka tutki kauneuden käsitettä ja sitä, mitä voidaan sanoa kauniiksi. Taideteokset olivat erityisen tärkeitä rakennustaiteessa, jota oikeastaan muu taide pääasiassa palveli erilaisin veistoksin, reliefein ja maalauksin. Vähitellen vuosisatojen aikana taide erosi estetiikasta omaksi alueekseen ja lopulta laajeni tulkitsemaan laajasti myös tunnemaailmaa. Niinpä taide otti piiriinsä myös epämiellyttäviä tunteita herättäviä kohteita, kuten rumuutta, iljettävyyttä ja pahuutta.

     Rajan vetäminen taiteen ja monen muun elämänalan välille on kuitenkin ollut vaikeaa ja sitä se on nykyisen kulttuurin monimuotoisuudessa ehkä jopa entistä enemmän. Voidaankin kysyä, ovatko esimerkiksi arkkitehti, teollinen muotoilija, puuseppä tai muut artesaanit, valokuvaaja, ikonimaalari, klassisen musiikin laulaja, pop-laulaja (ns. artisti) sekä orkesterimuusikko, taiteilijoita, vai ovatko he käsityöläisiä (kädentaitajia) tai molempia.

    Useimmissa maissa on nykyään varsinaisten taideoppilaitosten lisäksi taideteollisia oppilaitoksia ja musiikkia laaja-alaisesti opettavia kouluja ja opistoja, joten helposti tullaan siihen käsitykseen, että taide ei olekaan mikään erillinen kulttuurisaareke, vaan se on osa hyvin monenlaista toimintaa monenlaisissa ammateissa ja harrastuksissa.

     Mielestäni taide perustuu siis henkilön luovuuteen jollain henkisen toiminnan alueella. Tekijä käyttää taiteen tekemisessä opettelemaansa ja oppimaansa teknistä taitoaan. Se on kuitenkin vain väline, jonka hän panee palvelemaan mielikuviensa prosessoimaa ilmaisua jostain reaalimaailman tai ajatusmaailmansa kohteesta.   

 

 

Taidekriitikoilla on valtaa

Jotkut ”oikean taiteen” edustajat ja opettajat perinteisissä taideoppilaitoksissa sanovat erottavansa melko varmasti oikean taideteoksen aina muusta, jota he kutsuvat tekotaiteeksi, harrastelutaiteeksi tai kitsiksi ja rihkamaksi. Ääripäät useimmat maallikotkin pystyvät erottamaan. Jotkut taidekriitikot korostavat, että he suorastaan määrittelevät sen, mikä on oikeaa taidetta ja mikä ei, tai ainakin he määräävät pitkälti taideteosten senhetkisen kaupallisen arvon. Siihen on kuitenkin lisäävät, että paljon uuden teoksen rahalliseen arvoon vaikuttaa myös taiteilijan kaikkinainen medianäkyvyys.

     Taidekriitikoilta tekee kuitenkin mieli kysyä, että jos niin on, miten he ovat usein kovin eri mieltä jonkun teoksen taidearvosta. Muistuupa tässä mieleeni taidekriitikoille tehty testi kuuden vuosikymmenen takaa. Testi osoitti, että kriitikot eivät olleet varmoja siitä, mikä heille näytetyistä maalauksista oli taiteilijan ja mikä simpanssin maalaama työ. Saattaahan tietysti myös olla, että kriitikoiden pätevyys on kovastikin sen jälkeen kehittynyt.

   Mielestäni myös kriitikon on hyvä muistaa, että hänkin katsoo asioita aina oman historiansa ja kulttuuriympäristönsä läpi ja vasta historian kulku tulee näyttämään työn lopullisen taidearvon.

 

 

Ihmisen monet ominaisuudet määräävät hänen taiteellisuutensa

Ensiksikin voidaan todeta, että erityisiä luovuuden tai taiteellisuuden ominaisuutta ohjaavia geenejä ei ole löydetty eikä niitä todennäköisesti ole edes olemassa. Taiteellisuutena ilmenevä ominaisuus on riippuvainen ihmisen useista inhimillisistä perusominaisuuksista, kuten kyvystä käyttää älykkyytensä lisäksi vain ihmiselle luonteenominaista rönsyilevää mielikuvitusta toimissaan sekä kykyä tarkastella omaa ja toisten ihmisten mennyttä ja tulevaa elämää ihmiskunnan historian osana. Voimakkaana toimiva mielikuvitus vie hänet myös tarkastelemaan kuolemaan päättyvää elämänkaartaan ja pohtimaan ja kuvaamaan yliluonnollisia asioita sekä ihmisen elämän tarkoitusta. Tärkeä taiteellisuutta ylläpitävä ominaisuus on myös ihmisen syvä ja moninainen tunne-elämä sekä kyky kommunikoida ja halu kilpailla monella tavalla toisten ihmisten kanssa.

     Kaikkia näitä ominaisuuksia on säätelemässä vähintään satojen erilaisten geenien joukko. Yhdessä ne ovat antamassa perustan luovuudelle sekä halulle luovuuden ilmaisuun mm. taiteena.

 

 

Ihmisen luontainen taiteellisuus on kuin taimi, joka tarvitsee hoitoa

Vaikka voidaan lähteä siitä ajatuksesta, että meissä kaikissa on runsaasti luovuutta, ja halua sen toteuttamiseen taiteena, on tarpeen korostaa, että nämäkin ominaisuudet tehostuvat tai kuihtuvat käytön mukaan.

    Mielestäni tämä ilmenee selvästi erilasten ammattien kirjona. Niissä toiset joutuvat tai saavat tehdä enemmän luovuutta ja taiteellisuutta vaativia tehtäviä. Sen sijaan toiset joutuvat tekemään tai haluavat tehdä muita enemmän rutiinitehtäviä, eivätkä siten tule harjoitelleeksi luovaa ajattelua ja sen ilmaisumahdollisuutta taiteena. Niinpä on ehkä lupa ajatella, että perinnölliset taipumukset antavat vain huonomman tai paremman mahdollisuuden, innostus ja harjoittelu tekevät taiteilijan.

    Yhteisvaikutuksesta riippuu, käyttääkö henkilö luovuutensa esimerkiksi arkisiin ratkaisuihin, teknisiin keksintöihin vai taideteosten luomiseen.

 

 

Väheneekö luovuus iän karttuessa

Me kaikki olemme siis perusluonteeltamme luovia, mutta usein ajatellaan, että oikean taiteen tuottaminen säilyy lapsuuden jälkeen vain osalla meistä, kuten kuvataiteilijoilla, säveltäjillä, kaunokirjailijoilla, runoilijoilla ja monien kulttuurialojen ohjaajilla.  Lapsuusajan taiteellisen luovuuden jostain syystä menettänyt henkilö saattaakin sanoa: ”En minä osaa laulaa, soittaa säveltää enkä ainakaan piirtää, maalata, muovata tai veistää yhtään mitään. En kyllä ole tippaakaan taiteellinen. Osaan vain suunnitella ja rakentaa kaikenlaisia värkkejä sekä korjata ja trimmata moottoreita ja valmistaa maittavia ruokia, mutta eihän nämä kai liity mitenkään taiteeseen.”

     Mielestäni esimerkin henkilö osoittaa suuresti luovaa kykyä, vaikka se ei ilmenekään taideteosten tuottamisena. Hänen tekemisensä kohteet ovat suuntautuneet enemmän muualle. Toisissa olosuhteissa hänestä olisi hyvin voinut tulla taiteilija. Esimerkiksi pelkästään taloudelliset syyt ovat voineet ratkaista hänen ammatinvalintansa.

      Näyttää ehkä siltä, että taiteellinen ilmaisu sen klassisessa mielessä vähenee yleisesti iän mukana.  Herää kuitenkin kysymys, onko se todellista taiteellisen luovuuden vähenemistä, vai vain motivaation heikkenemistä, harjoituksen puutetta sekä kritiikin pelkoa. Useimmat meistä korvaavat taiteellisen tarpeensa myös siirtymällä taiteen kuluttajiksi ja siten pääsevät vain nauttimaan toisten tekemästä taiteesta.

     Useimmilla taiteellisuus siis vain peittyy ja muuntuu totutuista taidemuodoista moninaisen ja monimutkaisen arkisen elämän aherruksen alle. Toisin sanoen luovuus ilmenee heillä näiden arkisten koti- ja työaskareiden tekemisen ideoimisessa, suunnittelussa ja tekemisessä. Niissä voi kuitenkin usein myös taiteellinen esteettisyys pulpahdella monella tavalla näkyviin.

     Taiteellisen kyvyn säilymistä jopa vanhuuteen asti osoittaa myös se, että on paljon iäkkäitä ammattitaiteilijoita, joiden luovuus ja työkyky säilyvät erinomaisena loppuun asti.  Säilymiseen viittaa myös se, että monet, jotka eivät nuoruusvuosiensa jälkeen ole edes harrastaneet taiteen tekemistä, ryhtyvät harrastamaan sitä menestyksellisesti työelämästä vapaina eläkevuosinaan. Tällöin se saa yleensä lisää käyttövoimaa yhteisöllisyydestä, harrastamisesta taiteita toisten kanssa.

 

 Yhteenvetona edellä esitetystä on ilo todeta, että onpa taide sitten itsemme tai toisten tuottamaa, voi jokainen iästä riippumatta nauttia sen elähdyttävästä voimasta.

 

Taiteilijan on suhtauduttava osaamiseensa kuin suunnistajan rastiin: se on löydettävä, siitä on edettävä (Panu Oikotie eli Uuno Poikonen).

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos, mukava taidepläjäys. Nyt odottelemme vain erään palstoilla pyörivän skeptikon kommenttia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tätä jo osasinkin ennakoida:)

Käyttäjän raunotirri kuva
Rauno Tirri

Kiitos kommentistanne, Lauri Grön.

Lasten luovuuden tutkimus on hyvin nuorta, mutta ainakin voidaan jo sanoa varmasti, että lapsen luontaisen luovuuden ilmeneminen riippuu hänen kasvuympäristöstään. Lapselle aikuinen on auktoritetti, joka määräämällä, miten asiat ovat ja miten ne pitää tehdä, voi helposti nujertaa herkän orastavan luovuuden. Lapsen luovuudelle tärkeä on turvallisuus ja tietyn asteinen vapaa, mahdollisimman itsenäinen touhuilu.
Itselleni näytettiin jo heti alakoulussa, miten talo piti piirtää: savupiippu harjalle savuttamaan, rappu keskelle taloa ja ikkunat kummalllekin puolelle ja aurinko taivaalle oikeaan ylänurkkaan. Luovuuteni sillä alalla ei olekaan kovasti kukkinut, vaikka myöhemmin olisi kyllä ollut siihen ihan hyviä ympäristötekijöitä.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Hieno kirjoitus, jossa esitettyihin ajatuksiin on helppo samaistua. Vajaaksi jääneen kasvatukseni ja aikaani liiaksi huonossa seurassa viettäneenä en malta olla tuomatta myös arveluttavia näkemyksiä mukaan. Akateemikko Erkki Laurilan luennoista jäi mieleeni hänen eräitä näkökulmia taiteesta. Kuvataiteessa piirustukset ja patsaat ovat toimimattomia jumalia. Niiltä pyydettiin apua jokapäiväisiin ongelmiin, kun apua ei tullut jumala hylättiin ja ’julistettiin’ taiteeksi, kun ei viitsitty hävittääkään. Kun nälänhätä ei uhannut, kansa piti työllistää, jotta työn touhussa se oli poissa miettimässä kuninkaan kaatamista. Niin syntyivät rakennustaiteeseen muun muassa turhanpäiväiset pyramidit ja temppelit.

Näkee myös väitteitä, että kritiikki syntyy luomiskyvyn puutteesta. Esimerkkeinä renessanssin ajoilta löytyvät muun muassa kriitikot Giorgio Vasari ja Pietro Aretino, jotka vainosivat äärimmäisellä kostonhimoisuudella ja epäoikeudenmukaisuudella aikansa kuuluisuuksia. He olivat täydellisiä taitureita henkevän kiristyksen alalla.

Käyttäjän raunotirri kuva
Rauno Tirri

Kiitos hienosta kommentista.
Taiteen, kuten muutkin kultturin ilmentymät, ovat aina aikansa lapsia.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Myös historia voi osoittaa, että ympäristötekijöillä on suuri merkitys luovuuden kehityseen. Näiltä osin historia on kuitenkin vaikenemisen historiaa.

Jokin aika sitten, säveltäjä W. A. Mozartin tapauksesta oli hisoriallinen dokumentti (?) televisiossa, jossa esitettiin vanhemman sisaren säveltäneen Amadeuksen varhaisemman tuotannon. Sisaren opinnot jäivät kuitenkin lyhyiksi, kun isä myöhemmin kieltäytyi opettamasta sisarta. Ohjelman mukaan tästä syystä, oli virheellistä kuvailla Amadeusta musiikin ihmelapseksi.

Yksi esimerkki oli filosofi ja matemaatikko Hypatean kohtalo, joka murhattiin kulttuurievoluution seurausena.

"Älykäs lapsi
Hypatia oli Theon Aleksandrialaisen tytär. Isä Theon toimi Aleksandrian kirjaston museon (muusien temppelin) johtajana sen lakkauttamiseen saakka vuonna 391. ”Muusien temppelin” lakkautti patriakka Theofilus osana Aleksandrian pakanallisten palvontapaikkojen hävittämistä"

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hypatia_Aleksandrial...
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/moz...

Käyttäjän raunotirri kuva
Rauno Tirri

Kiitoksen avartavasta kommentista.

Mozartin perheen tarina on todella hyvä esimerkki luovuuden olemuksesta.
Katsaus historiaan on tutkimuksen ohella ilmeisen tärkeä
lähde luovuuden ymmärtämiselle.